Aamupala

Varhaiskasvatuksen ruokailusuosituksessa todetaan, että myönteiset ruokailutilanteet, osallisuus ja koettu ruokailo kehittävät lasten ruokatottumuksia suotuisasti. Päivittäin istumme aamupalalle jokaisessa varhaiskasvatusyksikössä useiden lasten kanssa. Osa saapuu tyhjällä vatsalla ja jotkut ovat syöneet jo kotona, mutta kaipaavat ehkä silti lisää syötävää tai ainakin yhteistä ruoan ääressä vietettyä hetkeä muiden kanssa. Aamupala on osa vasun todentamista arjessa ja sitä on hyvä miettiä niin terveyttä ja hyvinvointia edistävän ruokakasvatuksen kuin esim. lapsen osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmista.

Kysyimme Instagramissa @vaka_oi kehittäjäyhteisöltämme, millainen on lapsen näkökulmasta houkutteleva ja vasunmukainen aamupalahetki?

Vastauksissa aamupalahetken tärkeimmiksi asioiksi nousivat:

Rauhallinen, lempeä ja kiireetön tunnelma

Aamupala tarjolla lasten tasolla, että helppo itse ottaa

Aikuisen läsnäolo, riittävä määrä, keskittyminen lapsiin sekä yhteinen keskustelu

Lapsen osallisuus; mahdollisuus tehdä valintoja, toiveet - mitä ja kuinka paljon syö

Sopiva annoskoko jos aikuisen laittama

Lasta kannustetaan, ei painosteta eikä pakoteta

Monipuolinen tarjonta

Lapsi saa syödä haluamansa kaverin vieressä

Seuraavassa asioita, jotka mainittiin mahdollisiksi houkuttelevan ja vasunmukaisen aamupalahetken toteutumisen esteiksi:

Aikuisen kiire tai liiallinen keskenään juttelu

Lasten saapuminen aamupalan aikaan voi katkaista aikuisen läsnäolon mahdollisuuden

Henkilökunnan liian vähäinen määrä

Ruokasalin levottomuus ja iso lasten määrä

Vanhat tavat tai käytännöt

Suhdelukujen ylityksen seurauksena levottomuus

Ateriapalveluiden asettamat ehdot

Vastauksista huomaamme, että aamupalahetki on tärkeä monesta eri näkökulmasta eikä pelkkää vatsantäytettä.

Päivän vasupolulla tunnistamme hetkiä, jolloin jäämme toisinaan miettimään toteutammeko vasua aina lapsi keskiössä vai määritteleekö toimintaa muiden ehdot, kuten vastauksissa esiin noussut ateriapalveluiden määräajat?

Jos tunnistat tilanteen, olisiko mahdollista nostaa asia yhteiseen keskusteluun tukipalvelujen, kuten tässä tapauksessa keittiöhenkilökunnan kanssa ja etsiä yhteistä ratkaisua?